Some pepsodent

Oi miten täydellisen ihanan kesäinen/keväinen sää ulkona on! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja vihdoin täällä susirajallakin päästiin lämpötiloissa parinkympin paremmalle puolelle! Piti töistä tullessa vaihtaa mekko päälle ennen kuin lähdin kahvittelemaan terassille ystäväni kanssa. Tämän alkuspiikkauksen jälkeen voimmekin todeta, että nämä kuvat on otettu viime sunnuntaina, jolloin ei ollut aivan niin lämmintä. Lisäksi taustalla esiinytyvä navetta voi paljastaa, että kuvat on otettu maalla. Kuvissa siis saippuakuplilla leikkivä bloggaaja 23v. Leikki-ikä on koko ikä. ;)

Tämä on ollut yllättävän hyvä viikko. Miun ihanuus-ihminen tuli reilun viikon reissusta takaisin ja se on nostattanut allekirjoittaneen mielialaa huomattavasti. Alkuviikkoa tsemppasi myös huimasti sunnuntai-illan suoritukseni: kävin pinkomassa ystäväni kanssa 20 kilometrin lenkin. En olisi koskaan ikinä milloinkaan uskonut kykeneväni siihen, mutta on aina hauska yllättää itsensä! Oli vain todella kaunis kevät ilta, meidän piti tehdä lyhyempi lenkki, mutta emme juostessa seuranneet kilometrejä ja kappas vain, kaksikymppiä meni rikki. :D Hyvä minä!

Huomenna onkin taas perjantai (jeee!) ja tarkoituksena olisi suunnata töiden jälkeen porukoille ja mökille. Odotan ihan kiitettävän paljon rentouttavaa viikonloppua korvessa. Toivottavasti siitä tulee edes puoliksi niin kiva kuin olen suunnitellut. Tosin isin ruokapatojen ääressä ei voi mikään mennä pahasti pieleen. Mieltä kummasti piristää myös fakta, että kahden viikon päästä olen lomalla. Siis oikeasti, lomalla! Tämän ajatuksen voimalla ajattelin rämpiä nämä kaksi viikkoa tämän hetken ja loman välissä. Lomaa minulla on 11 päivää ja sen jälkeen suuntaankin seuraavaan työhön. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen keskellä viiden kuukauden työputkea. Opiskelijalle työkokemus on aina arvokasta.

Kuvissa näkyvät housut ovat uudet. Meidän piti äidin kanssa vain pyörähtää ohimennen Seppälässä. Siinä kävikin niin, että äiti esitteli minulla alerekistä nämä pepsodentin väriset housut ja en vain voinut vastusta kiusausta sovittaa niitä. Istuvuus oli hyvä ja tuo väri juuri eikä melkein mieleeni, joten uhrasin 10 euroa kivoihin kevät/kesä housuihin! Ne kivasti mätsäävät minun mintun värisiin tennareihini. ;) Olen kyllä aivan hulluna tuohon vaalean mintun sävyyn tällä hetkellä. Ei olisi pitänyt antaa sille edes sitä kuuluisaa pikkusormea, kun väri näköjään vie koko naisen mennessään. Puolustuksen puheenvuoro haluaa kuitenkin ilmaista, että lähes kaikki minttuihanuuteni ovat alennuksesta, joten sehän on melkein säästöä? :D

Tuo ihana sää kyllä houkuttelee nyt tätä kulkijaa puoleensa. Voisin melkein kohta ottaa kylmää juotavaa ja siirtyä parvekkeelle nauttimaan hetkestä ja melkein helteestä. Siitä huolimatta, että on ollut mukava viikko, niin hiljalleen alkaa hyytymys painaa henkisesti luissa ja ytimissä. Toivottavasti muuallakin Suomessa saadaan nauttia ihanasta säästä! Kyllä se vain piristää mieltä tehokkaammin kuin Berocca tai Multitabs. ;)

Rakkaudesta kevääseen

Heips! Ajattelin jakaa kivoja keväisiä kuvia, mitä otin viime viikonloppuna mökillä. Olen menossa myös tulevnaa viikonloppuna mökille, niin pakko saada näitä vanhoja kuvia julkaistua alta pois, ennen kuin uudet tulevat kehiin. Näitä kuvia katsomalla tajuaa, miten paljon lähemmäs kesä on jo harpannut taas parissa päivässä. Huomiona, että kuvat otettu isin kamerella ja laadun kyllä taas näkee!



















Tämä on se hetki keväästä, jota rakastan eniten. Tunnen olevani niin elossa, kun luontokin herää eloon. Alkaa olla lämmintä, mutta ei kuuma, aurinko paistaa, kaikkialla alkaa tuoreus, raikkaus ja vihreä vehreys versoa esiin. Seuraavat kaksi viikkoa ovat vuodenajallisesti ehkä ne kaikista suurimmat lempparini, vaikka pidän myös muista vuodenajoista. Minusta on vain niin ihana seurata vauhdikkaita muutoksia luonnossa. Sen takia onkin hyvä suunnata taas maalle viikonloppuna ihastelemaan vihreää nurmea, puihin puhjenneita lehtiä ja harkitsemaan uimista. Ainakin voisin kuluttaa mökkilaituria löhöilemällä.

Onko muita, jotka ovat yhtä höperönä tähän toukokuun toiseen puoliskoon? :)

Hyvinvoinnin palikat kasassa

Maalle suuntautuneelta minilomalta kotiuduttu! Kylläpä tuntuu kivalta olla kotona, vaikka pakkohan se on myöntää, että teki todella hyvää käydä nappaamassa irtiottoarjesta. Miten olinkin unohtanut, että nuppini pysyy paljon paremmin kasassa, kun käyn välillä vähän hiimailemassa luonnossa, nauttimassa tassuterapiasta ja viettämässä aikaa perheen parissa? Niin yksinkertaisia asioita ja silti ne niin helposti unohtuvat, kun jumahtaa tänne kaupunkiin. Pitäisi muistaa, että maailaistyttö pysyy aina sielultaan maalaistyttönä, vaikka kuinka kauan asuisi kaupungissa. Nurinkuriseksi tämä on kyllä muuttunut, koska kaupunkiin muutettuani kävin lähes joka viikonloppu maalla, koska en viihtynyt kaupungissa. Nyt taas olen luonut niin tiiviisti elämäni tänne, että pitää kalenteri kourassa katsoa, koska ehtisin irroittautua maalle. 

Pidennetyn viikonlopun vietin siis maalla. Ensin kävin yhden yön mökillä (mökkisauna on maailman paras paikka rentoutua!) ja sen jälkeen olin vanhempieni luona loppuajan. Oltiin pitkästä aikaa koko perhe kasassa ja meno oli kyllä sen mukaista. En usko, että kukaan ulkopuolinen voisi mitenkään ymmärtää perheemme dynamiikkaa ja hullua menoa. Itseasiassa luulen, että isikään ei aina jaksa ymmärtää meitä muita, mutta kuitenkin kestää sirkuksen ympärillään. :D Meillä on niin räävittömät ja luokattomat jutut, että huh huh! Parhaimmillani (tai pahimmillani) nauroin Tumen ja äidin touhuille niin paljon, että meinasin tukehtua karkkiin. Vaarallista viettää aikaa perheen kanssa. 

Sain vihdoin myös spurtattua liikuntavaihteen päälle, kun tuli äidin ja koirien kanssa käytyä torstaina lenkillä ja eilen kävin juoksemassa sekä salilla. Lihaskunto on pysynyt tauosta huolimatta hyvänä, mutta kestävyyskunto on selvästi laskenut. Niinpä sovin tällekin illalle juoksutreffit ystäväni kanssa. Tarkoituksenani oli myös käydä lataamassa salikortti ja käydä salilla, mutta jossain vaiheessa tajusin, että nyt on äitienpäivä, eikä mikään auki. Ei siis myöskään todennäköisesti kuntosalini asiakaspalvelu. Noh, huomenna sitten! Olen nimittäin päättänyt, että tämä kroppa ei ole ihan valmis vielä kesäkauteen, joten otan nyt toukokuun ajan itseäni tehokkaasti niskasta kiinni. Toivon, että tällainen julkinen lupaaminen auttaa pysymään päätöksessäni!

Sain myös nukuttua kunnolla. Monta yötä. Nyt ei väsytä, mikä on todella kummallinen olotila. Olen niin täynnä energiaa, että heti kotiin tultuani kävin pyyhkimässä parvekekalusteet katupölystä, samoin kuin parvekkeen kaiteen ja ikkunalaudat. Laitoin myös pyykkikoneen pyörimään ja itseasiassa kohta pitäisi ripustaa pyykit kuivumaan ennen seuraavan koneellisen pyörittämistä. Sanoisinko, että luonnottoman tehokasta minulta. :D Tästä näkee selvästi eron normaaliinii. Arkisin en meinaa jaksaa viedä edes roskia, kun se tuntuu viimeiseltä pisaralta, joka taittaa kamelin selän. Täytyykin nyt tänään sitten fiksailla tuollaiset pikkuasiat kotona, kun kerrankin on virtaa ne tehdä!

Voisinko siis todeta, että pysyäkseni tasapainoisena, minun täytyy säännöllisesti päästä luontoon, paijailemaan eläimiä, liikkumaan ja nukkua edes välillä tarpeeksi. Siinä on elämän hyvinvoinnin palikat paikoillaan. Tosin nykyään tähän kuuluu myös se, että saan viettää säännöllisesti aikaa yhden ihanuuden kanssa. Joten ei liene ihme, että kun mikään edellä mainituista ei alkuviikosta toteutunut, niin olin todella stressaantunut ja kaikki tuntui kaatuvan päälle?

Asu on keskiviikolta, kun lähdin maalle. Eikö olekin tosi keväisen pirteä? :D No mutta kun minulla ei ollut mitään vaaleampia housuja ja muutenkin puolet vaatteista pyykkikorissa, niin piti vähän säveltää. Kirkkaan keltainen paita on viime keväänä Lontoosta ostettu ja niin ihanan energisoivan värinen, että päätin sen taittavan asun pahimman synkkyyden pois. Jalkaan pistin uudet mintun väriset tennarini, joihin olen aivan ihastunut. Ne ovat niin namit! Yritin sitoa asun paloja yhteen tuolla huivilla, josta löytyy about kaikkia mahdollisia värejä, vaikka kuvassa ei varsinaisesti siltä näytäkään. 

Tässä vielä lähifotoa tennareistani. Ostin ne pari viikkoa sitten. Olin päättänyt jo aikoja sitten, että haluan turkoosti tennarit, mutta kun näin nämä, niin tiesin, että valinta oli sillä selvä. Itseasiassa ensin näin hyvin samanlaiset Converset ja kiukuttelin itsekseni sitä, etten todellakaan raaski ostaa niin kalliita tennareita, jotka kävelen kuitenkin kesässä pilalle. Sen jälkeen haravoin katseellani muita tennareita ja näin nämä - aivan samanlaiset, mutta ilman Conversen merkkiä. Hintaa 25 euroa. Kaupat! Minulle merkki ei todellakaan ole tällaisissa asioissa se pointti, vaan nimenomaan näissä kiehtoi tuo varsimalli ja ihana vaalean mintun väri. Kuten olemme tänä keväännä todenneet, minttu on pop!

Nyt suuntaan laittamaan ne pyykit kuivumaan ja hoitelemaan muitakin kotihommia ennen lenkille lähtöä. Palaillaan!

Muokkauksia

Kuten saatatte huomata, muutin pitkästä aikaa blogini ulkoasua. Tuo bannerin kuvan sumeus ärsyttää minua ihan kiitettävän paljon, joten yritän vielä jotenkin kikkailla sen paremmaksi. Nyt alustavasti kummenkin tällainen keväisempi ilme! :)

Ja jos joku osaa vinkata, millä ohjelmalla saisi hyvin liitettyä yhteen banneria varten kaksi eri kuvaa, niin saa vinkata! Yritin Picasalla, mutta en oikein saanut vielä yhtälöä toimimaan niin kuin olisin halunnut. Muutamat ärräpäät täällä on jo lennellyt, kun visioni ja taitoni eivät ole oikein kohdanneet realistisella tasolla. :D

Mikä on yleinen tuomio? Itse ainakin olin jo äärimmäisen kyllästynyt blogini ulkoasuun. Johan se ehti lähemmäs vuoden ollakin samanlainen.

Yritys hyvä kymmenen

Minun piti tänään taas kunnostautua tässä blogin pidossa. MUTTA. Minun muistikorttini jäi mökille. Muistikortilla olisi ollut aurinkoisia mökkikuvia sekä yhdet asukuvat. Nyt sitten olen ilman niitä kuvia. Pöh. Ei aina mene niin kuin Strömssössä.

Jotain hyvää kuitenkin, eli minulla on nyt neljä päivää vapaata! Otin perjantaille vuosilomapäivän, niin sain hankittua itselleni pidennetyn viikonlopun. Kun aikaa nyt kerrankin oli, niin hyppäsin keskiviikkona äidin kyytiin ja tulin tänne korpeen lepäilemään. Tuntuu samaan aikaan sekä oudolta, että ihanalta, kun ei ole mitään kummempaa tekemistä, ei suunnitelmia.. ei mitään. Voi vain olla ja katsella, kun ulkona sataa vettä. Joskus tekee hyvää, että on tylsää. 

Teki myös todella hyvää nukkua kunnon yöunet. En ole aikoihin ehtinyt nukkua kunnolla. Ennen vanhaan minun piti nukkua vähintän yhdeksän tuntia yössä, että pysyin tolpillani. Nykyään nukun korkeintaan kerran viikkoon niin pitkät yöunet ja normaalisti ehdin nukkumaan n. 6-7 tuntia yössä. En olisi koskaan uskonut pystyväni olemaan niin duracell näin vähillä unilla. Kuitenkin hiljalleen alkaa tämä puoli vuotta kestänyt liian vähien unien kausi painaa, joten on hyvä nyt vähän latailla akkuja välillä. 

Väsymyksen takia päädyin myös sopimaan, että lopetan harjoitteluni tämän kuun lopussa. Sen jälkeen ehdin pitää viikon loman ennen kuin siirryn seuraavaan työpaikkaan kesän ajaksi. Olen jo nyt ehtinyt hekumoida ajatuksella lomasta. Loma! Senkin viikon olisin voinut tehdä töitä, mutta tällä kertaa sanoin sitten rahalle ei ja oikeasti vähän rentoudun viikon ajan. Minun piti todella painiskella itseni kanssa, että onko opiskelijalla varaa sanoa ei työkokemukselle ja rahalle, mutta päätin nyt kuunnella omaa jaksamistani. Pistää oman hyvinvointini etusijalle. Enköhän minä ehdi vielä tässä elämässä töitä tekemään. 

Kyse ei ole siitä, että olisin väsynyt pelkästään töiden takia, vaan lisäksi minulla on lusikka mukana niin monessa sopassa, keitoksessa ja projektissa, että ne vievät paljon energiaani. Älkää käsittäkö väärin: nautin suunnattomasti kaikesta siitä, mitä vapaa-ajallani teen. Ne ovat kivoja asioita, mutta yhtälailla nekin väsyttävät. Nyt kun elämässäni on vielä uusi tärkeä ihminen, jolle yritän myös antaa aikaani, niin tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken ja sen takia en ehdi nukkua tarpeeksi. Mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois tai tekisi toisin. :)

Ensi kertaa varten yritän muistaa ottaa sen pahkuran muistikortin mökiltä mukaan!

Minä näen!

Minulla on ollut huono näkö jo kauan. Olen ollut silmälasien omistaja suunnilleen kymmenen vuoden ajan. Siitä huolimatta kovinkaan moni ei edes tiedä, että minulla on lasit, koska käytän niitä niin harvoin. Sen sijaan moni on voinut tajuta, että jos minulla ei ole lasit, niin pitäisi olla, kun usein tietynlaisiin "katso, tuolla on x!" -kommentteihin vastaan, että en näe. Joku voisi kysyä, miksi en käytä silmälasejani. Sen takia, että en pidä niistä. En koe, että ne näyttävät minulta ja en todellakaan tykkää niiden käyttämisestä. En voi kuitenkaan sanoa inhoavani niiden käyttämistä ja esim. autolla ajaessa ja luennoilla käytän aina kiltisti lasejani.

Kuunneltuani viikon verran läheiseni jupinaa siitä, että saan varmasti päänsäryn, kun siristelen niin paljon, päätin lopulta varata optikkoajan. Oikeastihan itse mietin miten monta miljoonaa ryppyä saan siristelystä, mutta se ei ole oleellista, vaan se, että varasin ajan. Hankkiakseni piilolinssit. Olen suunnittelut piilareiden hankkimista jo todella kauan, mutta olen aina ajatellut sen olevan liian kallista. Nyt kun olen töissä, en voi edes käyttää sitä tekosyynä. Oli ehkä vihdoin pakko vain raahautua sinne optikolle.

Oli todella hyvä, että raahauduin, koska näköni oli oikeasta silmästä heikentynyt selvästi. Vai miltä -0,75  lisää miinusta teistä kuulostaa? Toki siitä on jo 3,5 vuotta, kun hankin viimeksi silmälasit, joten ihan ymmärrettävää, että näkö oli huonontunut. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin hajataitto oli vähentynyt! 

Tänään sitten menin liikkeeseen harjoittelemaan piilolinssien tunkemista silmääni. En ole varmaan eläissäni hivellyt niin paljon silmämunaani kuin tänään. Huomasin myös, että se linssin silmään laitto on paljon helpompaa kuin pois ottaminen. Miten sen pois nappaaminen voikin olla niin vaikeaa?! Mutta mikä fiilis onkaan, kun sai linssit päähän! Olin aivan hämmentynyt, kun näin, mutta mikään ei rajoittanut  näkökenttääni tai valunut nenän varttani pitkin jatkuvasti, että sitä saisi olla koko ajan korjaamassa. Minä vain näin. Kirkkaasti. Tarkasti. Selkeästi. En muista, milloin olisin viimeksi nähnyt näin hyvin ilman laseja. Varmaan silloin yli kymmenen vuotta sitten. Tämä on aivan uskomaton tunne!!

Olin perehtynyt etukäteen piilolinssiasiaan sen verran, että tiesin haluavani kuukausilinssit ja en halunnut sellaisia, jotka päässä voi nukkua yöllä. Vierastan ajatusta, että jokin kaihertaa yöllä silmissäni. Eikä minun tarvitse yöllä nähdä, koska minä nukun (ainakin ideaalia olisi, että yöllä nukuttaisiin). Nyt sitten testailen pari viikkoa näitä linssejä ennen kuin menen kontrolliin, jossa katsotaan, onko linssi sopinut minulle. Varmasti tämä pari viikkoa meneekin totutella vieraaseen roinaan silmässä, mutta eiköhän silmä totu. Lisäksi minua neuvottiin hivelemään silmääni mahdollisimman paljon tässä lähiaikoina, että silmä tottuu ronkintaan, tai siis kosketukseen. 

Koska näköni oli niin paljon huonontunut, pitäisi minun hankkia myös uudet silmälasit. Piilareita kun ei saa aina pitää, enkä oikeastaan haluakaan. Päätin, että jos saan kesäksi töitä, niin sitten ostan myös uudet lasit. Tänään sitten työnsaanti vahvistui, joten pitäisi siis tässä joku päivä lähteä sovittamaan erilaisia kehyksiä. Tulen niin menettämään hermoni. Terveisin minä, joka ei ole ostanut edes uusia aurinkolaseja rikkoutuneiden tilalle sen takia, ettei ole kestänyt sitä sovitushelvettiä. Minun kasvoilleni ei mikään kehys sovi, joten on tuskaista etsiä se vähiten paha vaihtoehto. Aion kuitenkin raahata äitini mukaan makutuomariksi. Jospa vihdoin saisin ostettua lasit, joita tykkäisin jopa käyttää? Piilarit tulevat ehdottomasti olemaan käytössä ykköset, mutta kyllähän sen jokainen ymmärtää, että pelkästään niillä ei pärjää.

Että tällaista. Seuraavaksi taidankin taas kosketella silmämuniani ja yrittää ronkkia piilarit pois päästä. Ennen sitä täytynee leikata etusormen ja peukalon kynnet lyhyiksi, etten vahingossakaan vahingoita linssiä. 

Jos kenellä on käyttökokemuksia piilareista pidemmältä aikaväliltä kuin tunnilta, niin saa kertoa!

Tahdonvoimalla aurinkoinen vappu

Vappu tuli ja vappu meni. Oma vappuni sujui huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä kuin edellinen vappu, mutta oli siitä huolimatta aivan ihana. Vain eri tavalla. Vappuaattopäivän olin töissä ja kirmasinkin sitten kiireellä töistä kotiin vaihtamaan haalarit päälle ja penkomaan kaapista vappulakkni (joku toinen kutsuisi sitä ylioppilaslakiksi) ennen kuin kiiruhdin yliopistolle. Minulla oli missiona ehtiä vappukulkueeseen.

Vappuaaton sää näytti alkuun huolestuttavan pilviseltä ja ankealta, itseasiassa päivällä tuli vielä vettä kuin saavista kaatamalla, mutta kulkuetta varten sää sitten kirkastui ja aurinko paistoi niin lämpimästi, että hiki vain virtasi. Vietettiinkin sitten iltaa Ilosaaressa pyörimällä ja olihan se aivan järkyttävää, miten nuoria lapsia siellä illalla oli pullot kourassa. Missä heidän vanhempansa olivat? Teki mieli käydä taluttamassa ne 12-vuotiaat muksut koteihinsa ja antaa limpparipullo kouraan.. Oikeasti. Järkyttävää.

Lopulta alkoi väsyttää melko pian, enkä todellakaan jaksanut ajatella minnekään jatkoille lähtemistä, vaan olin nukkumassa klo 23.00 vappuaattona. Vanhuus ei tule yksin ja niin edelleen? Mutta jos on herännyt töihin ennen kuutta, niin jostain syystä ei jaksa kovinkaan myöhään illalla riekkua. Vapun kunniaksi nukuinkin 10 tunnin yöunet. Ensimmäinen kerta valovuosiin. Aamulla olikin sitten kiva herätä virkeänä yhdeksän aikaan!

Vappupäivänä oltin piknikillä Ilosaaressa kuuntelemassa letkeää livemusaa ja herkuttelemassa eväillä. Samalla tuli nähtyä kavereita pitkästä aikaa. Sääkin lopulta kääntyi kivemmaksi. Minähän siis tilasin hyvän vappusään, johon ei kuulunut sade ja vähän meinasi alkaa omakin usko horjua, kun muutaman pisaran vappupäivänä taivas maankamaralle tipautti. Siitä se kuitenkin lähti selkenemään, aurinko paistamaan ja lämmittämään ja illalla olikin jo niin ihana sää, että tuli käytyä pitkähköllä iltakävelyllä.
 

Todistusaineistoa siitä, että vappuaattonakin oli aurinkoinen sää!

-Minua huvittaa tämän kuvan haalarisävyt. Molempien haalareiden omistajat ovat ainejäjestön hallituslaisia, niin eikö tässä ole selvä sini-puna-hallitus esillä? Joo, tiedän. Tosi köyhä vitsi. Meillä menee haalareide värit strereotypisesti aivan vinksalleen.

Että sellainen vappu. Torstaina minulla oli vuosilomapäivä, jonka käytin seminaarissa istumalla ja kokoustamalla kolme tuntia illalla. Onko siis ihmekään, että tässä meinaa pienellä ihmisellä olla viikonpäivät sekaisin? Tämä postaus on jo kirjoitettu etukäteen, niin se ehkä lisää sitä tunnetta, etten ole aivan varma, mikä viikonpäivä tänään on. Tai missä muodossa tämä teksti pitäisi kirjoittaa!

1 Kuusitoista 6

Tänään on päivä, jolloin yritän toipua siitä faktuaalisesta järkytyksestä, että nuorin veljeni on 16-vuotias! Muistan, miten isolta hän näytti 4-vuotissynttäreillään, kuinka vanhalta hän tuntui laittaessaan 9-vuotiaana syntymäpäivänä itselleen korviksen, miten hurjalta tuntui, kun hän pääsi ripille.. ja nyt minun oma pikkuinen veljeni on sitten minua 20 senttimetriä pidempi äijänköriläs, jolla on ikää mittarissa 16 vuotta. 

Muistan sen, kun itse täytin 16. Sain ystävältäni synttärilahjaksi kivat stabilonit ja sinistä kajalia. Siitä on 7,5 vuotta ja nyt tosiaan on veljeni vuoro täyttää saman verran. Kun muistaa tuon nappulan kehityskulun sieltä vauvasta alkaen, niin tämä tuntuu hieman haasteelliselta tajuta. Onneksi minulla on vuosi aikaa sopeutua. Niin ja varmasti kahden vuoden kuluttua olen vielä enemmän ällistynyt, kun veljestäni tulee Suomen lain edessä aikuinen. 

En pääse tänään onnittelemaan paikan päälle veljeäni, joten suuret virtuaaliahalaukset sinne suuntaan!! Olet ihana veliseni! <3 p="">

Pysy aina pikkuveljenä.